7. Vuorella on kivaa

28.7 Tankattiin tuhti aamupala ja kerättiin viimeiset kamat kasaan. Hotellin edessä meitä ja opas Yuria odotteli kyyti. Klo 9 lähdettiin kohti Azaun laskettelukeskusta. Matkalla Yuri rekisteröi ryhmämme paikalliseen rescue-keskukseen, jonka pihassa oli "rantakirppu" valtavine nastarenkaineen. Sillä oli muutaman jäbän tarkoitus nousta Elbrusin itäiselle huipulle. Jäimme tästä innostuneina pohtimaan meidän automme suorituskykyä. Vuosia takaperin oli kuulemma Land Rover hinattu samalle huipulle. Nykyään jäätikkö on kuulemma imaissut auton sisäänsä. Tarkoitus oli nousta gondolihisseillä perusleiriin, barrel hutseille 3800 metriin. Lastasimme kaikki kamat selkäämme ja lähdimme tepastelemaan. Essillä oli hieman vaikeuksia rinkan kanssa, koska se painoi about Essin verran. Samalla aikataululla matkaavat Sveitsiläiset antoivat Essille syystä lempinimen "snail-girl". Muutaman gondolinousun ja rinkkataistelun jälkeen pääsimme nousun viimeiselle etapille. Matti, Tanu ja Juha nauttivat rinne kafe:essa käpy-teet. Pulssinnostatusta tarjosi ruosteinen yhden hengen tuolihissi jolla noustiin base campiin. Kaikki kuitenkin selvisivät hengissä ylös odotuksista huolimatta ja muutama kuvakin tallentui hissimatkalta. Ylhäällä meidät ohjattiin omaan majapaikkaan, työmaakoppiin, jossa oli nukkumapaikat kuudelle. Saimme kuitenkin koko mörskän omaan käyttöömme. Niinkuin voi arvata, joukko suomalaisia Tampereelta asui naapurikopissa. Maailma on pieni paikka.

Hikoiluttava hissimatka.

Vuoristokämppä.

Kamojen purkamisen jälkeen lähdimme akklimatisoitumaan ylemmäs. Kävelimme Yurin kanssa melkein 4800 metriin kunnes Essille tuli huono olo. Päänsärkyä ja pahoinvointia. Käännyimme takaisin base campiin ja alhaalle päästyämme kaikille puhkesi jäätävä päänsärky ja ohuen ilman humala. Muutama tunti sujui yhdessä kärsien ja kikattaen. Illallinen keittiökopissa oli pakkopullaa ja todellista suorittamista, varsinkin Juhalle ja Tanulle. Illalla yritettiin jopa heittää frisbeetä mutta päänsärky vei voiton lopulta. Kuulimme suomalaisilta että edellisenä päivänä huipulla oli kuollut venäläinen mies salaman iskuun. Mies oli vaimonsa kanssa kaksin huipulla ja ilmeisesti eivät olleet osanneet kääntyä ajoissa takaisin ukkosmyrskyn edestä. Toinen ryhmä oli tullut juosten alas vuorelta samaan aikaan ja he kertoivat, että heidän vaattensa olivat alkaneet matkalla varautua ja iskivät pientä salamaa. Osa vuorella samaan aikaan olijoista hämmästyttivät kyllä meitä. Varsinkin paikalliset olivat poikkeuksellisen huonosti varustautuneita ja osa ryhmämatkalla olleista tutustui vuoristotaitoihin vasta paikan päällä. Essi muun muassa auttoi erästä amerikkalaista naista, joka puki valjaita väärinpäin päällensä. Hän sanoi, ettei ollut koskaan ennen sellaisia pitänyt päällään. Ei ihme, että Elbruksella kuolee harvinaisen paljon ihmisiä suhteessa kävijämäärään. Ensimmäinen yö sujui mukavasti ja yllättävän lämpimästi. Yöllä huiputtamaan lähtijät herättivät meidät ja kävimme toivottamassa vielä hyvät onnet suomalaisille.

Kämppä lähti suht nopeasti lapasesta. Miehinen myski leijaili tukevana kestotuoksuna.

Aito vuoristoleijona sivistää itseään alan kirjallisuudella.

Nupit näkyvissä.

Akklimatisaatiovaelluksella. Tanu nauttii maisemista kun vielä on hyvä olo.

"Sää muuttuu" piti jälleen kerran paikkansa.

Juha posettaa sponsorin alusasussa.

Matti ja Tanu heittämässä hepillistä Kaukasian maaperään.

Tanulle iski kunnon "vuoristohuuma".

Lymedin kompressioissa on ihmisen hyvä olla.

Venäläisiä turisteja aka Elbrus-böönat. Onneksi oli jatkuvasti silmänruokaa tarjolla.