5. Autopuuhailuja ja vuoristokansaa!

Perjantaina 25.7 oli aikainen herätys ja liikkeelle lähdettiin 7.30. Suunnitelmissa oli nukkua kunnon yöunet mutta nukuttiin lopulta 5 tuntia. Mieli korkealla ja varoitusvalon säestämänä lähdimme tarmokkaasti ajelemaan kohti Elbrusia. Matka tyssäsi hyvin pian kun lämmöt pamahtivat hälyttävän korkealle. Jäähdytysnesteet olivat taas valuneet pihalle ja letkusta löytyi vielä lisää reikiä. Nesteitä oli valunut n. 20 litraa. Tehtiin patentti vol. 58 jesarista ja tienvarresta löytyneistä muovipaloista. Päätettiin kitkuttaa eteenpäin pikkuhiljaa lisäämällä vettä lyhyin väliajoin. Jono Sotsista poispäin mateli 20-30 km tuntinopeutta. Pieni suunnitteluvirhe kenties; moottoritie Krasnya Polyanasta loppui Sotsin lentokentälle, ei suinkaan pidemmälle mikä aiheutti sen, että koko Sotsiin kulkeutuva turistimassa jumitti kapealla vuoristotiellä kumpaankin suuntaan. Matti halusi kokeilla hasardia "oikoreittiä" joka toi meille kaksi minuutia vähemmän jonotusaikaa. Klo 12.30 olimme edenneet 100km jäähdytinletku vuotaen. Pysähtelimme matkalla muutamaan autokorjaamoon mutta sopivia varaosia/tarpeeksi taitavaa huoltojäbää ei löytynyt letkua korjaamaan. Tuapse-Maykop tieosuus meni tällä kertaa paljon nopeammin ja miellyttävämmin kun perä oli ylhäällä. Päivän kohokohtaan kuului ehdottomasti se, kun Matti oppi juomaan take-away mukista oikein. Aiemmin Matti oli tukkinut nenällään kannen ilmanottoreiän. Asiaa analysoitiin koko ajomatka. Matkalla näimme menomatkan onnettomuuspaikan, nyt auto oli nostettu ojasta.Veden ja jäähdytysnesteen jatkuva lisääminen 20 km välein oli yllättävän raskasta. Päätimme jäädä seuraavaan isoon kaupunkiin yöksi ja etsiä aamulla korjaamon.

Kolariauto heikossa hapessa

Lauantai 26.7 alkoi autohuollosta. Noin 2 tunnin tiukan vääntämisen kehonkielen ja Matin jo välttävän venäjänkielen avulla saimme selvitettyä asiamme eräälle huoltojampalle ja kultahampaiselle vanhukselle. Ensiksi tuntui hommat vähän takkuavan ja apua ei tuntunut löytyvän. Lopulta muutaman puhelun jälkeen ajoi huoltojampan vaimo pihaan ja ajoimme heidän perässään Vladimirin luokse muutaman korttelin päähän. Kaiken aamun säätämisen ja parin minuutin pällistelyn jälkeen saimme kauan kaivatun vastauksen; 15 minutes motor cool. 2 hours Vladimir work. Oke? Mahtavaa, Vladimir oli juuri se tyyppi jota etsimme. Vladimirin vaimo ohjasi meidät sisälle, saimme kahvitarjoilun ja heitimme jalat ylös kirjojen parissa. Jo tunnin ähellyksen jälkeen pääsimme ihastelemaan Vladimirin hienoa patentti-ratkaisua. Kaunis se ei ollut mutta toimi kuin junan vessa! Uutta puhtia saaneina päätimme painaa iltaa myöten Elbrusille asti, Matti ja Essi nukkuivat kun Tanu ja Juha painoivat kilometrejä kasaan etupenkillä.

Vladimir painoi duunia sisäpihalla

Vladimirin puuhaillessa ehti kätevästi opiskella lisää venäjää

Pahvipoliisi huijasi myös meitä ihan kybällä

Autohöperyyden ja  väsymyksen yhdistyessä tulee parhaimmat ideat kuten tämä jesari/michelinmies kännykkäteline.

Baksan Valleyssa ihmiset ja maisemat taas muuttuivat kun ajoimme Bakardi-Balkadian alueelle. Ilta-aurinko hiveli tietä reunustavaa vuoristoa kuin kullankeltainen voinokare kuuman perunan päällä. Aijai kun oli nättiä. Pysähtelimme ottamaan autosta kuvia vuoristotaustalla. Selkeäsi huomasi että olimme tulleet vähävaraisemmalle alueelle, sen verran hämäriä kohtaamisia tuli tällä tienpätkällä. Asiaa ei varmaankaan auttanut suomen rekisterikilpi. Meidät yritettiin pysäyttää autolla ja huitomalla useasti. Kenties yösijaa yrittivät kiihkeästi tarjota?

Liikenne oli hiljaista lukuunottamatta jatkuvaa lehmäpujottelua

Maisemia matkan varrelta

Perinteisiä pikkukyliä riitti..

Pysähdyimme illalliselle paikalliseen mountain lodgeen. Omistaja Osman oli vuoristokansaa ja pääsimme näin ensimmäisen kerran kokemaan vuoristolaisten vieraanvaraisuuden viimeisen päälle. Yhteistä kieltä ei ollut mutta Osmanilla ja Matilla riitti silti juttua. Osman oli ilmeisesti jo muutaman vodka-snapsin naukkaillut. Saimme totaalisen ruokaähkyn; vodkaa, keittoa, shaslikia, leipää, perinteisiä voilättyjä, makeisia ja teetä.
Hetken mahat pallona harhailtuamme löysimme etsimämme Cheget-hotellin ja siirsimme jo ajatukset tulevaan koitokseen.

Osmanin pöperöt upposivat, tuloksena varsin tyytyväiset boijaat.

Azau-laskettelukeskuksen ala-asema. Romanttista alppi-miljöötä ei kannata edes miettiä.