1. Kohti Euroopan korkeinta vuorta!

Seurueemme tavoitteena on vallata Euroopan korken vuori Mt. Elbrus Venäjän Kaukasuksella heinä-elokuun vaihteessa 2014 ja matkustaa kohteeseen omalla autolla. Ajattelimme kertoa blogissa vähän päällimmäisiä ajatuksia reissusta; mistä idea reissuun sai alkunsa ja mitä valmisteluita tähän asti on tehty nyt, kun reissun alkuun on aikaa jäljellä enää alle vuorokausi. Reissun aikana yritämme kirjoitella muutaman tekstin ja kertoa niissä kokemuksia ja vinkkejä pääasiassa vuorikiipeilystä, sekä autolla matkustamisesta Venäjällä.

Mt. Elbrus, Euroopan korkein vuori, 5642 m. Tavoitteemme on kiivetä kuvassa näkyvän kaksoishuippuisen vuoren läntiselle huipulle. Kuva on otettu talvella, kesäisin lumiraja on huomattavasti korkeammalla n. 4000 metrissä.

Olen ollut jo pitkään ollut kiinnostunut vuorikiipeilystä. Kuitenkaan muutamia vaellusreissuja Eurooopassa ja Etelä-Amerikassa lukuunottamatta en ole ehtinyt sen enempää lajin pariin tutustumaan, mutta mielenkiintoa löytyy paljon (korkein paikka vaeltamalla taisi olla Perussa Santa Cruz -trekillä 4750 m ja autolla Boliviassa reilut 5000 m). Loppusyksystä 2013 punttisalireenin päätteeksi vaihdoin muutamia ajatuksia ystäväni Matin kanssa vuorikiipeilyreissuihin liittyen. Kerroin hänelle, että olin suunnitellut lähitulevaisuudessa kiipeäväni Mt. Blancille (4810 m, Ranska/Italia), jota usein vääräoppisesti pidetäänkin Euroopan korkeimpana vuorena. Hän kuitekin vaihtoi välittömästi puheenaiheeksi Mt. Elbrusin, tuon useimmille tuntemattoman, kaukana Lounais-Venäjällä Pohjois-Kaukasiassa sijaitsevan Euroopan korkeimman nyppylän. Matti ja Essi olivat jo ehtineet aloittaa reissun esisuunnittelun ja tulinkin nopeasti siihen lopputulokseen, että mukaan on lähdettävä, sillä nyt oli suunnitteilla unohtumaton matka. Mukaan reissun suunnitteluun liittyi nopeasti myös Essin veli Tanu, jolla on valtava kokemus vuorista enimmäkseen laskettelun merkeissä, sekä lisäksi vaelluskokemusta Suomen Lapissa. Matti ja Essi huiputtivat reilu vuosi sitten Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron (5895 m), sekä Merun (4564 m) Tansaniassa ja 4000 m korkean vuoren Ruandassa, joten korkeiden vuorien vaelluskokemuksessa he olivat askelta edempänä. Kilimanjaro on teknisesti helppo kiivettävä (kuten Mt. Elbruskin), mutta korkeus ja usein tiukka aikataulu nousun suhteen (5-6 pv) tuovat haasteensa ja useimmat joutuvatkin kääntymään takaisin Kilimanjarolta ennen huippua vuoristotaudin ottaessa miehestä tai naisesta erävoiton. Aklimatisoituminen, eli elimistön totuttaminen korkeaan ilmanalaan ja vähäiseen ilman happipitoisuuteen, vaatii aikaa. Alhaisen ilmanpaineen takia Mt. Elbrusin huipulla happea on tietyssä tilavuudessa 51% verrattuna ilmaan merenpinnan tasolla.

Lisämausteen reissuun tuo oman auton käyttö vuoristoon matkustamiseen. Helpompi (ja yleisempi) tapa on luovia läheisimpään kaupunkiin Mineralnye Vodyyn lentokoneella ja sieltä edelleen paikallisen matkanjärjestäjän kyyditsemänä Elbrusille, mutta meille hiilijalanjäljen pienentäminen ja uusien seikkailukokemusten haaliminen matkan aikana saivat valitsemaan menopeliksi maastoauton. Matti ja Essi tekivät aiemmin pitkähkön autoreissun Itä-Euroopassa, käyden muun muassa romanttisella pariskuntamatkalla Tšernobylissä. Matin vanhan reissumenopelin Mitsubishi Pajeron tultua tiensä päähän jouduttiin matkaa varten päivittämään auto uudempaan. Nyt on vakuuttava peli alla – Land Rover Discovery vm. 1999, useilla reissutuunauksilla höystettynä. Auto on ollut aiemmin käytössä Afrikassa huoltoautona, joten sen oletetaan kestävän hyvin meidänkin reissu, kun pääosin asfalttiteitä pitkin päästään ajelemaan. Auto vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa ja perushuollot on tehty. Auton oven sisästä jouduimme kaivamaan pari kourallista saharan hiekkaa pois lähtövalmistelujen lomassa. Matkareittinä toimii kaikessa karkeudessaan Tampere – Pietari – Moskova – Volgograd – Mineralnye Vody - Terskol (Mt. Elbrus). Paluu aikataulun salliessa Sotshin aavekaupungin kautta. Reitti ei ole lyhin mahdollinen, mutta Ukrainan ja Venäjän välisten kahakoiden takia joudumme kiertämään hieman kauempaa. Pelkona se, että Matti, Tanu ja minut värvätään Venäjän toimesta eturintamaan ja Essi joutuu vaihtamaan nimensä Lotaksi. Kiristyneen Ukrainan ja Venäjän välisen tilanteen vuoksi täytyy olla entistä tarkkaavaisempi sekä liikenteessä, että kaupungeissa liikuttaessa. Tilannetta synkistää entisestään eilen tapahtunut Malaysian Airlinesin MH17-lennon tragedia Itä-Ukrainassa.

Land Rover Discovery vm. 1999. Toiminut Saharassa huoltoautona.

Kuntopuolesta olemme pitäneet kiinni harrastaen kaikkea mahdollista koko kevään ajan: kuntosalilla käynti, lenkkeily, seinäkiipeily, suunnistus, jalkapallo, yms. Peruskunto on hyvällä pohjalla, viimeisinä viikkoina on ollut tarkoitus lisätä harjoitusten määrää, jotta ollaan tikissä kun vuoristovaellus alkaa. Teknisesti Elbrus ei ole haastava, eikä mistään kalliokiipelystä ei ole kysymys, vaan enimmäkseen lumella vaeltamisesta. Korkeus (vähäinen hapenmäärä), sekä sääolosuhteet ovat tärkeimmät vaikeustasoa lisäävät tekijät. Automatkalla haasteen luovat kuoppaiset tiet, sekä venäjän kieli, jota emme osaa sanaakaan. Luulemme kuitenkin löytävämme keinot kommunikoida paikallisten kanssa sanakirjan, paperin ja kynän, sekä elekielien avustuksella. Hyvällä maalaisjärjen käytöllä ja vuosien reissukokemusten turvin osaamme minimoida yleiset riskit, joita Venäjällä, ja muissakin maissa, matkustamisessa esiintyy kotimaatamme enemmän. On syytä muistaa, että vuodessa 2800 ihmistä Suomessa kuolee siihen, että kaatuu työtuolilla omassa keittiössään ja varmasti tuhannet loukkaantuvat. Silti kukaan ei tunnu kauhistelevan asiaa kotopuolessa. Lonkka tai ranne murtuu todennäköisemmin liukastuessa jäisellä tiellä Tampereen keskustassa, kuin venäläisen maanviljelijän murjomana keskellä rauhallista aroa Moskovan ja Kaukasuksen välimaastossa.

Vähälumisesta talvesta huolimatta pääsimme harjoittelemaan vuoristotaitoja.

Kevättalvella osallistuimme Kuopion Seikkailukeskuksen järjestämälle vuoristovaellus-kurssille. Kurssilla käytiin viikonlopun aikana läpi muun muassa seuraavia asioita; varusteet ja niiden käyttö, solumujen tekeminen, liikkuminen köysistössä, laskeutuminen ja varmistaminen, pelastautuminen railoon tiputtaessa ja lumivyöryn sattuessa, sekä lumivyöryn alle joutuneen etsintä piippareiden ja sondien avulla. Kurssi oli erittäin opettavainen ja intensiivinen ja uskomme sen toimivan hyvänä pohjana tuleville vuoristovaellusreissuille. Taitojen hallitseminen vaatii kuitenkin paljon kokemusta ja opittujen asioiden kertaamista, joten kukaan ei ole täysin valmis ääritilanteisiin ainoastaan yhden viikonlopun kurssin jälkeen.

Vuoristovaelluskurssi, Kuopio. Kuvassa Essi ja Tanu.

Varustelista vuoristovaellusreissulle on huomattavan laaja, verrattuna esimerkiksi yleisempään reppureissaamiseen Euroopan ja Aasian kaupungeissa ja aurinkorannoilla. Vaikka Suomessa kesä lämpenee kovaa vauhtia ja heinäkuun helteinen sää jatkuu, on meidän viime viikot kuluneet kaikista lämpimimpien talvivaatteiden etsintään niin kaupoissa, nettikaupoissa, kuin vanhempiemme vaatehuoneissa. Tärkeimpiä yksittäisiä asioita, joita olemme haalineet kevään aikana kätösiimme, ovat meidän tapauksessa seuraavat; ylävuoristokengät (La Sportiva – Baruntse, kuvassa), jääraudat (Petzl Lynx), klassinen hakku (Petzl Summit 52 cm), kiipelyvaljaat (Petzl Corax) ja tummat aurinkolasit (category 4) (näiden hankkiminen Tampereelta osoittautui lähes mahdottomaksi). Tämän lisäksi on tullut hankittua monenmoista talvista retkeilytarviketta (esim. makuupussi, limit -15 C), sekä muuten vaan reissun kannalta olennaista tavaraa. Varustelista on noin kolmen A4-sivun pituinen, joten monenmoista kilkettä lähtee mukaan. Varusteiden, eteenkin vuorikiipeilyvarusteiden, hankinta kannatta aloitta hyvissä ajoin jo kuukausia ennen matkaa, sillä saatavuus on rajattu, ja tilauksissa voi kestää kuukausia. Jos tarvitset tarkempaa tietoa listan sisällöstä oman reissusi tueksi, voit kysellä sitä meiltä. Varusteet ovat ääriolosuhteissa tärkeässä roolissa ja pienoisetkin puutteet voivat häiritä olennaisesti reissun onnistumista.

Varusteita on pengottu vanhempien kaapeista, kavereilta, nettikaupoista ja myymälöistä.

Ylläolevan kuvan varusteet pakattuna sivästi kolmeen nyssäkkään.

Viisumihakemusten kanssa on myös viime viikkoina saanut taistella. Jotta turistiviisumin venäjälle saa, pitäisi jokaiselle reissupäivälle olla yöpymispaikka etukäteen varattuna (omalla autolla matkustaminen). Lisäksi hakemuksen liitteenä pitää olla matkavakuutustodistus (päädyimme Goudan super-vakuutukseen, joka kattaa hyvin vuorikiipelyn alueesta riippumatta), passi, passikuva, täydellinen matkasuunnitelma (jos matkustat omalla autolla), sekä paikalliselta taholta (meidän tapauksessa Pilgrim Tours Elbrusilla) saatava suosituskirje Venäjälle matkustamisesta. Viimeisimmän kanssa oli ongelmia, koska myös Pilgrim tarvitsi tiedot muun matkan aikaisista majoituskohteista, jotta pystyvät suosituskirjeen antamaan. Kaikesta huolimatta emme vielä halunneet hostellivarauksia tehdä, koska matkavauhti tarkentuu vasta reissun aikana. Viisumit ja passit saapuivat kaikesta huolimatta toissapäivänä postissa, erittäin hyvissä ajoin kolme päivää ennen lähtöä. Vinkkinä muille: hoitakaa lupa-asiat ajoissa kuntoon! Autoon on myös hankittu lisävakuutuksia Venäjälle matkustamista varten, sekä Green Card, eli vakuutusyhtiön antama kansainvälisesti voimassa oleva todistus liikennevakuutuksesta.

Valmistelut alkavat olemaan kohdillaan, joten nyt ei sitten muuta kuin viime hetken apteekki ja kauppareissut, sekä mukaan lähtevien tavaroiden lopullinen valinta, rinkkojen pakkaaminen autoon, ja menoksi!