27.7 Heräiltiin aikaisin check-in päivään. Tapasimme oppaamme Yurin aamupalalla ja sovimme pienestä kävelyretkestä mineraalilähteille. Yuri osoittautui aika rauhalliseksi ja rennoksi hepuksi. Englantiakin veisteli suht. sujuvasti. Suomalaisen mieltä aina lämmittää kun ei tarvitse puhua kävellessä tai ruokaillessa ellei ole sanottavaa. Hyvältä siis vaikuttaa ja Yuri tuntuu muutenkin olevan terävä kaveri.
Sää oli sateinen eikä kastumiselta säästytty parin tunnin kävelyretkellä. Päästiin ainakin maistamaan erittäin pahan makuista mutta terveellistä mineraalivettä joka pulppusi vuorien syvyyksistä.
 |
| Lähde ei osoittautunut ihan sellaiseksi kuin odotettiin. Jälleen kerran, romantiikka sai hakea. |
Pienen levon jälkeen päätimme tempaista oman akklimatisaation Azau-laskettelukeskuksen rinteillä ennen illallista. Sniidu matkailija voi säästää opastetun retken hinnoissa tempomalla itsenäisesti ylös alas vuorenrinteitä. Ja rinteitä täällä riittää.
 |
| Nousu hoitui ihan pilvessä |
 |
| Tanu nesteyttää |
 |
| Ylhäällä taivas kirkastui ja näköala avautui kylään. Matkalla näimme myös vuonna 2011 terroristien räjäyttämän hiihtohissin jäänteitä. |
Illallisen jälkeen Juha ja Tanu innostuivat palautelemaan mieleen köysistötaitoja ja Tanu järjesti lopuksi yhteisen solmukoulun. Matti sai aikaan pääasiassa umpisolmuja mutta väitti päässeensä jyvälle.
 |
| Juhan ja Tanun solmukoulu |
 |
| Olut aukeaa todellisella alppi-leijona tyylillä! |
28.7 Alkoi virallinen ohjelma. Lähdimme Cheget-vuoren rinteille akklimatiosoitumaan Yurin kanssa. Tarkoitus oli nousta puolimatkaa istumahisseillä ja jatkaa matkaa jalan ylös huipulle. Istumahissi itsessään oli aikamoinen kokemus ja jopa meidän kokeneiden alppileijonienkin rohkeutta koeteltiin. Hississä oli ainakin luonnetta ja ajan patinaa, keskittyi vain johonkin muuhun kuin istuimien katkenneisiin puuosiin. Hissin yläasemalla lähdimme tamppaamaan rinnettä ylöspäin. Kun pääsimme 3150m toisen hissin yläasemalle, pysäytti miliisi meidät. Yurin ja aseellisten army-heebojen kiivaan keskustelun lopputuloksena emme päässeetkään kiipeämään toppiin. Ilmeisesti juuri tänään ei sinne saanut mennä eikä asiaa perusteltu sen kummemmin. No ei sitten. Päätimme jäädä hissin yläasemalle hetkeksi lepäämään ja ajan kuluksi kävimme puolen tunnin kevyen keskustelun ukrainan ja venäjän poliittisesta tilanteesta. Tanu ja Juha ajattelivat perustaa Elbrusin alueelle AAA-kerhon (alcohol-assisted-acclimatisation), koska paikallinen yöelämä on käytännössä olematonta.
 |
| Jännitystä ilmassa, onneksi pudotusta on vain 30 m |
 |
| Eteneminen katkaistiin näiden kavereiden toimesta |
 |
| Laskeutumista Cheget-vuorelta |
 |
| Taivas repesi hetkeksi ja pääsimme vihdoin oikeaan vuoristo fiilikseen! |
 |
| Rappioromantiikka ja turvallisuus eivät sovi yhteen |
Palasimme hotellille ja pienen huilaustauon sijasta kaikki nukahtivat pariksi tunniksi. Iltapäivä kului kiipeilykamoja hieroessa ja tavaroiden pakkailussa. Lähdimme vielä vähän shoppialemaan kylille ja käteen jäi 10.000 ruplalla villaa, paikallisten mummojen tuotoksia. Kaikille jäi useamman vuoden tarpeiksi villasukkia, paitoja, teetä ja typeriä huopahattuja.
 |
| Chegetin kylästä on idyllisyys kaukana. Neuvostoliiton aikana kukoistanut Elbrusin alue on puoliksi tyhjillään ja täynnä keskesneräisiä rakennelmia. Venäläiset ovat liikkumisen vapauden hurmiossa siirtyneet lomailemaan ulkomaille, turkkiin ja alpeille. |
Ajatukset on jo siirretty huomiseen ja aamulla muutetaan vuorelle. Yhteydet katkeavat siis n. viideksi päiväksi. Tanu laski, että huiputuspäivän kiivetään Tampereen mustavuori 14 kertaisesti. Vielä nautitaan viimeisistä suihkuista ja nettiyhteydestä, se on menoa sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti